Tämän tekstin innoittajana toimi tutkija Asta Raamin Intuitio3-teos. Raami on hienosti onnistunut selittämään ja sanoittamaan niin kovin abstraktia intuition käsitettä sekä intuitioon liittyviä ilmiöitä. Hän kertoo kirjassaan hyvin käytännönläheisesti intuition valjastamisesta tiedon hankkimiseen sekä sen tuomista mahdollisuuksista, joita voi hyödyntää alalla kuin alalla. Onhan intuitio meidän kaikkien käytettävissä yhtä lailla.

Pidin kirjan tieteellis-käytännöllisestä lähestymistavasta. Onhan Raami tehnyt intuitiosta väitöskirjankin vuonna 2015. Minusta on merkittävää, että tämäntyyppisistä aiheista puhutaan ilman mystifiointia ja jopa arkipäiväisesti. Silloin yhä useampi voi kokea aiheen koskettavan myös itseään. Kun kohta kerron intuitiosta homeopaatin työhöni liittyen, omakin tarkoitukseni on osoittaa, miten käytännönläheistä intuition hyödyntäminen on ja että homeopaatillekin intuition tuoma tieto on arvokasta vasta silloin, kun se rakentuu jo olemassa olevan vankan tutkimustiedon ja kokemuksellisen tiedon pohjalle.

Innostuin Raamin kirjasta, koska olen itse homeopaatin työssä kokenut hyödyntäväni intuitiotani kirjassa kuvatuilla tavoilla. Kirjan termistön ja esimerkkien avulla pystyin selkeyttämään ja jäsentelemään omia kokemuksiani. Väliotsikkojen termit viimeistä lukuunottamatta olenkin juuri selkeyden vuoksi lainannut Raamin kirjasta. Raami antaa useita esimerkkejä keksijöiden työskentelystä, jossa intuition tuomat oivallukset saatetaan käytäntöön uusina innovaatioina. Tämä tekstini on myös yksi esimerkki intuition yhdistämisestä käytännön työhön. Samalla tarkoitukseni on osoittaa, miten intuition kuunteleminen mahdollistaa jatkuvan oppimisen ja omien toimintatapojen muuttamisenkin tarvittaessa.

Homeopaatin työssä tarvitsen ennen kaikkea sitä tietopohjaa, joka on karttunut opiskelun sekä asiakastyön myötä. Minun pitää tuntea lukuisia lääkeaineita, olla perillä lääketieteen perusteista sekä ihmisen sairastumiseen ja paranemiseen liittyvistä prosesseista. Looginen päättelykyky on myös tässä ammatissa erittäin tarpeellista. Sanoisinkin että ensimmäiset vuodet homeopaattina keräsin pääasiassa näihin edellä mainittuihin liittyvää tietotaitoa. Kun sain kokemusta lisää ja sitä kautta aloin entistä paremmin luottamaan ammattitaitooni, työhöni tuli selvästi uusi vaihe. Pystyin nimittäin aikaisempaa vahvemmin ottamaan käyttööni myös intuition tuoman tiedon.

Intuition kolme lajia

Intuitio3-teoksesta selviää, että intuitiota voidaan ajatella olevan kolme päälajia. Ne ovat vaistointuitio, asiantuntijaintuitio sekä superintuitio. Vaistointuitio on meille kaikille niin tuttua, ettei siihen aina edes kiinnitä huomiota. Sitä on esimerkiksi tunnelman aistiminen välittömästi huoneeseen astuessa. Koska vaistointuitio on se tutuin intuition laji, en puhu siitä tämän enempää.

Asiantuntijaintuitio on vähitellen ammatillisen kokemuksen myötä vahvistuvaa intuitiota. Sen avulla asiantuntija pystyy hyvin nopeasti prosessoimaan päänsä sisällä uuden tilanteen vertaamalla sitä edeltäviin vastaaviin tilanteisiin. Omalla kohdallani huomasin, että toimittuani 10 vuotta aktiivista asiakastyötä tekevänä homeopaattina asiantuntijaintuitioni selvästi aktivoitui. 

Sen myötä työskentelytapani muuttui. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yleensä jo heti asiakkaan kanssa vastaanotolla keskusteltuani tiedän, mikä lääkeaine voisi hänen vaivoja helpottaa ja pystyn antamaan sen hänelle samantien mukaan. Nykyinen työskentelytapani on mieluisaa sekä asiakkaille että itselleni. Aikaisemmin minun piti vielä keskustelun jälkeen tutkia lähdekirjallisuutta ja miettiä lääkeainetta useamman eri vaihtoehdon väliltä, jolloin asiakas sai lääkeaineen viiveellä ja itse jouduin käyttämään enemmän aikaa tutkimiseen. 

Asiantuntijaintuitioni vahvistuminen tarkoittaa todellakin sitä, että pääsen hyvin nopeasti käsiksi aikaisemmin kertyneeseen tietoon ja kokemukseen. Samalla kun leppoisasti keskustelen asiakkaani kanssa, intuitioni prosessoi hänen oirekokonaisuutta ja vertailee sitä aikaisempiin kokemuksiini vastaavista oireista ja niihin auttaneista lääkeaineista. En edes tietoisesti koko ajan mieti eri lääkeaineita, vaan pystyn jo luottamaan siihen, että keskustelun lopulla päätös lääkeaineen valinnasta syntyy nopeasti.

Kolmas intuition laji on varmastikin se mielenkiintoisin ja kaikkein hankalin selittää. Se on intuitiota, jonka avulla oivalletaan jotain uutta ja ennennäkemätöntä ja jonka tuoma tieto ylittää järjen ja päättelyn. Sen avulla suuret keksijät ja nerot, kuten esimerkiksi Einstein ja Tesla, ovat luoneet keksintönsä. Se on myös sitä aluetta, joka helposti liitetään mystiikkaan tai jota pidetään huuhaana, ja jonka mahdollisuuksista ei juuri siksi jakseta niin kiinnostuakaan. Raami kuvaa sitä näin: ”Kyseessä on jonkinlainen ihmiskunnan jaetun tietoisuuden ulottuvuus, johon kaikki voivat olla yhteydessä ja jonka äärellä voidaan olla, tutkiskellen ja sille avautuen” (s. 131). Tätä intuition lajia Raami kutsuu superintuitioksi tai intuition kolmanneksi ulottuvuudeksi. 

Asiantuntijaintuition kehittyminen ja omaan ammattitaitoon luottaminen ovat mahdolllistaneet myös tämän kolmannen intuition heräämisen omaan työhöni liittyen. Superintuitioni ei välttämättä kerro minulle mitä lääkeainetta asiakas tarvitsee. Se kertoo asioista, jotka ovat oikeastaan vielä sitäkin tärkeämpiä. Sen avulla esimerkiksi tiedän, milloin asiakas kertoo jotakin niin merkittävää itsestään tai oireistaan, että siitä minun pitää kysyä häneltä lisää. Tällaisesta tilanteesta lähtevä keskustelu tuo usein asiakkaalle itselleen jonkin oivalluksen, esimerkiksi syyn siihen, miksi hänelle on tullut jokin oire tai miten hänen aikaisemmin täysin irrallisilta tuntuneet oireensa tai tuntemuksensa kuuluvatkin yhteen ja muodostavat itse asiassa hyvinkin loogisen kokonaisuuden. Oma superintuitioni auttaa siis ennen kaikkea johdattamaan asiakkaan oman ajattelun (tai intuition) hoidon kannalta merkittäviin asioihin.

Tällainen työskentely on viime vuosina muuttunut niin mielekkääksi ja myös tehokkaaksi asiakkaiden hoidon kannalta, että olen innostunut työstäni ihan uudella tavalla. Superintuitio johdattelee minut välillä myös kysymään asioita, jotka liittyvät asiakkaan kykyihin tai toiveisiin, jotka ovat vielä osittain uinuvassa tilassa ja odottavat käyttöönottoa. Intuitioni pystyy ikäänkuin silloin aavistamaan toisen ihmisen potentiaalin, joka ei vielä ole edes asiakkaalle itselleen täysin tietoista, ja saamaan hänet itsensäkin huomaamaan sen tai ainakin herättelemään hänessä uusia näkökulmia. Ehkä voi ajatella, että oma superintuitioni keskustelee sillä hetkellä asiakkaan superintuition kanssa. Tällaista ei välttämättä tapahdu vielä silloin, kun ensimmäisen kerran tapaan asiakkaani. Yleisempää tämä on jo hieman tuttujen seuranta-asiakkaiden kanssa.

Itsensä siirtäminen pois tieltä

Raamin mukaan superintuition käyttö on mahdollista vain siirtämällä itsensä pois tieltä. ”Itsellä” viitataan tässä siihen loogiseen järjen ääneen, joka tuppaa herkästi päättelemään asioita ja naulaamaan päätökset vähän liian nopeasti. Tällainen itsensä siirtäminen pois tieltä asiakastilanteessa tapahtuu omalla kohdallani jopa huvittavalla tavalla. Olen nimittäin perusluonteeltani hyvin looginen ja järjestelmällinen ihminen. Asiakkaan kanssa keskustellessani tulee kuitenkin lähes joka kerta sellainen vaihe, jolloin suorastaan hyppelen kysymyksestä toiseen, mikä saattaa vaikuttaa erityisesti uuden asiakkaan mielestä hyvinkin epäjohdonmukaiselta. Tiedän kuitenkin, että minun on siinä vaiheessa kysyttävä juuri sillä hetkellä mieleeni tulevat kysymykset ja seurattava niiden aikaansaamaa flowta, jotta keskustelun lopulla minulla on koottuna eheä kokonaisuus kaikesta hoidon kannalta merkittävästä. Usein edelleen pahoittelen haastattelutapaani. Onneksi tiedän, että se liittyy juuri siihen itsensä syrjään laittamiseen ja intuitiolle tilan antamiseen. Tämän omituisemmaksi ei käytökseni ole kuitenkaan muuttunut, vaikka sallin intuitioni toimia aiempaa aktiivisemmin. Olen siis samaa mieltä Raamin kanssa tästäkin: ”Intuition käyttö ei siis vaadi muuntuneisiin todellisuuksiin tai unenomaisiin mielentiloihin vaipumista – päinvastoin: mitä enemmän on hereillä ja läsnä tässä hetkessä, sen paremmin intuitiot toimivat yhdessä” (s. 139).

Vaikuttaa siltä, että itsensä pois tieltä siirtämistä oppii paitsi ammatillisen kokemuksen myös iän myötä. Itse ainakin huomaan, että uskallan nykypäivänä olla asiakkaiden kanssa herkempi ja avoimempi kuin joskus aiemmin. Jaan esimerkiksi entistä helpommin jonkin itseäni koskevan henkilökohtaisen kokemukseni, jos koen sen jotenkin auttavan asiakasta juuri sillä hetkellä. Herkästi itken ja nauran asiakkaan kanssa. Tämä on oma tapani kokea yhteyttä muihin ja sitä kautta ymmärtää muiden tuntemuksia.

Yhteys, tilan luominen ja virittyminen

Asta Raamin mukaan intuitiossa on aina kyse yhteydestä. Yhteydestä itseemme, toisiimme ja koko maailmaan. ”Yhteys on kuin kaikkialle ulottuva langaton puhelinverkko” (s. 46). Kaikki alkaa yhteydestä omaan itseen. Kun läsnäoloa ja yhteyden löytämistä harjoittelee koko ajan itsensä kanssa, se on helpompaa myös muiden kanssa. Itse olen jo 20 vuotta harrastanut joogaa ja meditaatiota, ja pidän niitä hyvin toimivina keinoina.

Homeopaatin ja asiakkaan välinen keskustelu on luonteeltaan sellaista, että yhteys syntyy helposti. Koen että asiakkaan kanssa muodostamme kahdestaan oman kuplamme, jossa välillä ajantajukin häviää ja jossa läsnäolon tila on voimakasta molemminpuolisesti. Tällaisessa yhteisessä kuplassa vallitsee Raaminkin mainitsema luottamuksen ja hyväksynnän ilmapiiri, jossa asiakkaan on helpompi puhua sellaisistakin asioista, joista ei muualla tee mieli puhua. Itse homeopaatin roolissa tietysti johdattelen siihen kuplaan kuuntelemalla ja kyselemällä. Raami puhuu tilan luomisesta: ”Taiteilija on luonut yhteyden ja kuljettaa meidät avaamaansa tilaan, jossa voimme avautua yhteyden kokemukseen” (s. 202). Vaikka tässä lainauksessa hän puhuu taiteilijan luomasta tilasta, taideteoksesta, samalla tavalla koen yhteyden tilan syntyvän myös keskustelun ja läsnäolon myötä.

Raami puhuu myös virittymisestä tällaiseen tilaan. Homeopaatin vastaanotolla virittyminen tapahtuu hyvin luontevasti, koska keskusteluun varataan runsaasti aikaa. Uuden asiakkaan kanssa juttelemme puolisentoista tuntia ja tuttujen seuranta-asiakkaiden kanssa tunnin verran. Yleinen kokemus on, että aika hurahtaa nopeasti. Näin pitkä keskusteluaika on perusteltua myös siksi, että niin monesti ne kaikkein tärkeimmät asiat pulpahtavat esiin vasta aivan keskustelun lopulla. Voi miten kiitollinen olo silloin tuleekaan – yhteinen kupla toimi jälleen!

Erottelukyky

Raami sanoo, että on erittäin tärkeää erottaa, mitkä asiat ovat niitä merkittäviä asioita, eli oikeaa intuitiota, ja mitkä mielikuvitusta. Tätäkin olen vuosien mittaan omalla kohdallani paljon miettinyt. Pystyn onneksi homeopaattina samantien varmistamaan asiakkaalta asian todenperäisyyden. Superintuitiota käyttävät keksijät ovat pystyneet löytämään itselleen vahvistavia keinoja, joiden avulla he voivat tietää, milloin intuition antamaan tietoon voi luottaa. Ne voivat olla esimerkiksi fyysisiä tuntemuksia. Myös itselleni on vuosien varrella kehittynyt tiettyjä intuition tiedon vahvistavia merkkejä. Tällainen erottelukyky auttaa myös toisinpäin – jos looginen päättelyni alkaa lähteä väärään suuntaan, en saa intuitioltani mitään vahvistusta, joten silloin suuntaa on vaihdettava.

Kaksisuuntainen pikakaista

Intuitiota voidaan käyttää sekä tiedon vastaanottamiseen että tiedon hakemiseen. Edellä kuvaamani vastaanotolla tapahtuva intuition käyttö on tiedon vastaanottamista. Minulle on kuitenkin tuttua myös tiedon hakeminen intuitiolta. Käytän sitä silloin, jos en ole pystynyt asiakkaan kanssa keskustellessani saamaan mieleeni hänelle sopivaa lääkeainetta. Näin käy silloin, kun hän tarvitsee jotakin sellaista lääkeainetta, joka ei ole minulle entuudestaan tuttu. Siinä tapauksessa aloitan keskustelun jälkeen tutkimustyöt. Aluksi etsin lähdekirjallisuudestani ja repertorisointiohjelmastani asiakkaan oireita vastaavia lääkeaineita. Luen ja tutkin. Jos sitä kautta en vielä saa vastausta, johon olisin tyytyväinen, nukun yön yli. Hyvin usein seuraavana aamuna mieleeni tulee erilaisten aasinsiltojen kautta esimerkiksi jokin lähdekirja, jota en ollut edellisenä päivänä vielä muistanut tutkia tai jokin lääkeaineen lähtömateriaali. Viimeksi tällaisessa tilanteessa mieleeni nousi kuva meripihkalohkareesta. Eli intuitio tekee yön aikana työtään ja tarjoaa aamulla uutta idea-aineistoa tutkittavaksi. Tämä on varmasti aivan yleinen tapa käyttää intuitiota. Jos jonkin asian miettiminen ja pähkäily ei tuo ratkaisua, tiedämme että kannattaa päästää ajattelemisesta irti ja nukkua yön yli.

Koska tällä tavalla saatu tieto on aina omin keinoin todennettava, tässä vaiheessa minun pitää jälleen tehdä tutkimuskierros koneellani ja kirjojen parissa. Välillä joudun hylkäämään yön aikana mieleeni nousseet ideat. Vaikkapa juuri tuon mainitsemani meripihkan. Se ei vastannut vaikutuksiltaan asiakkaan oireita. Päädyin toiseen lääkeaineeseen. Vaikka en lääkeainetta valitessani voi vielä tietää, kuinka paljon siitä tulee olemaan asiakkaalle apua, kokemus rauhan tunteesta lääkeaineen valinnan hetkellä on minulle merkittävä vahvistus siitä, että olen oikeilla jäljillä ja että olen tehnyt parhaani. 

Kuvaamani menettely on aikaa vievää, mutta hoidon kannalta yleenä hyvin tehokasta. Se on myös homeopaatin työhön liittyvää jatkuvaa opiskelua, koska tällaisen tutkimisen jälkeen olen taas oppinut uutta tietoa lääkeaineista. Meripihkakin oli minulle uusi lääkeaine, ja tulen sitä varmasti myöhemmin jollekin asiakkaalleni antamaan. Ja onhan tällainen työskentelytapa äärettömän inspiroivaa. Vähitellen olen siis oppinut luottamaan siihen, että saan vastauksia myös ihan oman pääni sisältä enkä vain koneellani olevasta repertorisointiohjelmasta, jonka kaatuminen oli vielä vuosia sitten yksi kauhuskenaarioistani.

Intuition johdattelemana

Intuitio on antanut minulle myös sen oivalluksen, että homeopaattina olen ennen kaikkea pidempiaikaisten vaivojen enkä niinkään akuuttivaivojen hoitaja. Olen parhaimmillani auttaessani asiakasta etsimään ja löytämään hänen omia vahvuuksia ja tarvittaessa uutta suuntaa elämälle. Oireet ovat vain viestejä. On aina katsottava syvemmälle.

Monenlaisia kroonisia vaivoja hoitaessani olen nähnyt, että paraneminen ja luovuuden herääminen tai voimistuminen kulkevat aina käsi kädessä. Kun oireet alkavat helpottua, elämänilo ja luovuus alkavat vähitellen puhjeta kukkaan. Itse näen ihmisessä tuon elämänilon ja luovuuden jo silloin, kun oireet vielä vaivaavat häntä. Hoidon myötä pyrin auttamaan häntä oman intuition kuuntelemisessa.

Nykyään korostan myös aina sitä, että ideoille ja luovuudelle kannattaa etsiä jokin itselle sopiva kanava, jotta ne on mahdollista saada käytännön tasolle. Yhdelle se voi olla kirjoittamista, toiselle maalaamista, kolmannelle yrityksen perustaminen. Ideoiden ja luovien suunnitelmien saaminen toteutuksen tasolle on merkittävä askel kohti lisääntyvää hyvinvointia.

Lähde:
Asta Raami (2020) Intuitio3.Helsinki: Otava.